Opiskelijatarinat
Alanvaihto tuo vireyttä elämään
19.10.2022
Innostuneisuus opiskeluun ei jäänyt epäselväksi, kun tapasin Maijan, 52 ja Leenan, 61, jotka ovat aloittaneet lähihoitajaopinnot Turun AKK:ssa tammikuussa 2022. Nauru raikaa ja jutusta ei meinaa tulla loppua, kun naiset kertovat opiskelukokemuksistaan. Molemmat heistä ottivat rohkean askeleen vanhemmalla iällä ja vaihtoivat alaa. Kannattiko? ”Ehdottomasti”, naiset huudahtavat yhteen ääneen! Uuden ammatin opiskelu on tuonut heille täysin uutta virettä elämään.
”Vanhemmalla iällä kannattaakin olla fyysisessä työssä niin pysyy virkeänä ja paremmassa kunnossa”
Leena, 62
Kun vanha työ ei enää innosta
Leena toimi vuosikymmeniä kirjanpitäjänä ja ajatus alanvaihdosta oli pyörinyt mielessä jo pari vuotta. Kirjanpitäjän työstä oli tullut kuormittavaa eikä se enää innostanut. Leena teki rohkean ratkaisun ja irtisanoutui työstään. ”Ei tarvitse olla vuosikymmeniä samassa ammatissa, jos se ei tunnu enää hyvältä”, Leena rohkaisee.
Leenalla ei ollut mitään kokemusta hoitoalasta, joten varmistuakseen alan sopivuudesta hän kontaktoi erästä palvelutaloa ajatuksenaan päästä tutustumaan alaan käytännössä. Päiväksi ajateltu tutustuminen johtikin työsuhteeseen avustaviin tehtäviin, ja työtä tehdessään Leena vakuuttui alan sopivuudesta itselleen. Hän ei kokenut alan fyysisyyttä myöskään liian raskaaksi. Apuvälineet ovat aina käytössä ja raskaammissa töissä on useampi hoitaja mukana. ”Vanhemmalla iällä kannattaakin olla fyysisessä työssä niin pysyy virkeänä ja paremmassa kunnossa”, toteaa Leena.
Työkokeilulla varmistusta alanvalintaan
Maija oli puolestaan työskennellyt kaupan alalla koko ikänsä. Koronan myötä tuli ensin lomautus ja sitten irtisanominen. Se tarkoitti Maijalle uutta alkua ja mahdollisuutta tehdä jotain ihan muuta! Maija on koko työuransa ajan ollut kiinnostunut kehittämään osaamistaan, mutta aiemmin kun lapset olivat pieniä ei ollut mahdollisuutta opiskella työn ohessa. ”Nyt kun elämäntilanne on eri, voin keskittyä täysillä opiskeluun ja saada jotain uutta elämään”, tuumaa Maija tarmokkaana.
Maijan lähipiirissä on ollut paljon muistisairautta, joten vanhustenhoito oli sitä kautta tuttua. Hän kuitenkin halusi varmistua alan sopivuudesta ja hakeutui työkokeiluun TE-toimiston kautta muistisairaiden vanhusten asumisyksikköön. Työkokeilussa Maija näki hoitotyön koko kirjon. Hän pääsi avustamaan hoitotyötä viriketoiminnasta saattohoitoon asti. Mikäli harkitsee täysin uutta alaa, Maija suosittelee työkokeilua, jotta varmasti tietää mihin on ryhtymässä. ”Fiilis on todella mahtava, olen oppinut ihan hirveästi ja haluan oppia koko ajan lisää”, Maija toteaa nyt vajaan vuoden opiskelun jälkeen.
Tärkeintä on tehdä työtä, jossa viihtyy
Viimeaikaiset myllerrykset hoitoalalla eivät ole vaikuttaneet Leenan ja Maijan ajatuksiin alasta. Heille tärkeintä on se, että he saavat tehdä sellaista työtä, jossa viihtyvät. Maija kertoo, että palkka on huonompi kuin edellisessä työssä. ”Tässä työssä saan tehdä töitä sydämellä ja olla oma iloinen itseni”, Maija summaa. Molemmille tärkeää on myös se, että he saavat olla työssään eri ikäisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Vaikka molemmat olivat alun perin ajatelleet suuntautuvansa vanhustenhoitoon, oli ensimmäinen päiväkodissa suoritettava työharjoittelu silmiä avaava. Leena oli ajatellut, että on juuri saanut omat lapset isoiksi eikä sen puolesta enää haluaisi päiväkotiin, mutta harjoittelun kautta päiväkodin arki avautui ihan uudella tavalla. Leena toteaa hauskasti, että päiväkodissa on kuin ”aikuisten maailma pienoiskoossa”. Välillä on mukavaa ja välillä todetaan, että ”mä en leiki sun kanssa” ja välillä purraan. Leena kokee kuitenkin todella palkitsevaksi saada palvella myös näitä ihania pieniä ihmisalkuja.
Seuraavaksi on edessä harjoittelu vanhustenhoidossa. Tätä harjoittelua he ovat odottaneet todella paljon, koska se on molemmilla edelleen se ensisijainen mielenkiinnonkohde. Maija on tehnyt keikkaa vanhuspuolella opintojen aikana samassa paikassa, jossa oli työkokeilussa. Nyt hän on kuitenkin uudessa roolissa opiskelijana ja odottaa innolla uuden oppimista. Maija kertoo, että koulusta on saanut hyvät eväät harjoitteluun. ”Voi hyvillä mielin lähteä työelämään ja osaa tarttua toimeen”, hän toteaa.
Alanvaihto ei katso ikää
Naiset kertovat koulutuksen olevan vaihtelevaa, välillä on teoriaa ja välillä käytäntöä. ”Vaihtelu virkistää ja molemmat opettavat omalla tavallaan”, toteaa Leena. Haastattelupäivänä he ovat juuri harjoitelleet injektion antamista. ”Hyvin se meni, vaikka vähän hermostutti”, paljasti Leena ja totesi samalla, että toivoo olevansa työssään yhtä hyvä ja rauhallinen kuten opettaja Elina Mäenpää, jolta on saanut hyvää oppia.
Maijan ja Leenan ryhmässä on monen ikäisiä opiskelijoita. ”Nuorin taitaa olla 23”, he muistelevat. Ryhmässä on hyvä henki, kaikki suhtautuvat toisiinsa kunnioittavasti. Aina voi ja uskaltaa pyytää apua. Alanvaihto ei siis katso ikää ja varsinkin vanhustenhoitopuolella elämänkokemus on hyväksi. ”Se on kohottanut itsetuntoakin, kun on huomannut, että vanhanakin vielä oppii”, summaa Maija, johon Leena komppaa: ”Jos olet innostunut ja kiinnostunut, niin ihan varmasti selviydyt mistä vaan!”
Heidi Jaarinen
Olen Turun AKK:n markkinointi- ja koulutusasiantuntija. Aiemmassa työssäni TE-toimiston asiantuntijana näin jatkuvasti onnistumisia kun työnhakijat työllistyivät koulutuksen kautta, nopeallakin aikataululla. Siksi minusta on tullut suuri koulutusten puolestapuhuja. On erittäin inspiroivaa ja mielenkiintoista työskennellä ammatillisen koulutuksen parissa! Vapaa-ajalla intohimona on tanssiminen.
