Opiskelijatarinat
Alanvaihto pitkän työuran jälkeen
Entinen farmaseutti ja työnohjaaja Sari, 54, opiskelee nyt koulunkäynninohjaajaksi oppisopimuksella. Työnohjaajan kokemuksesta hän kertoo, että suomalaiset ovat usein sellaisia, ettei uskalleta lähteä vaihtamaan työpaikkaa, vaikka työssä olisi huonot olot.
”Usein mennään vaan autopilotilla eteenpäin ja sitten ollaan burn outissa, vaikka voisi saada jotain uutta ja ihanaa tilalle.”
Yli 30 vuotta farmaseutin töitä tehnyt Sari alkoi myös itse kaipaamaan vaihtelua työuralleen. Hän pohti pitkään, mihin suuntaan lähtisi seuraavaksi. Ilta- ja viikonlopputyöt eivät enää houkutelleet. Tärkeää oli myös, että koulutus ei olisi kovin pitkä. Sitten Sari törmäsi Turun AKK:n kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkintoon ja alkoi pohtia, voisiko hän kokemuksellaan auttaa ja tsempata nuoria.
Sari haki alun perin omaehtoiseen päiväkoulutukseen, mutta haastattelussa opettaja Pauliina Karhumäki-Ranta ehdotti Sarille hakeutumista suoraan oppisopimukseen, koska hänellä oli taustallaan jo niin hyvää osaamista. Niinpä Sari lähti rohkeasti kysymään mahdollisuutta oppisopimukseen Turun oppilaitoksista. ”Kerroin, että olen motivoitunut ja miksi haluan kokeilla juuri tätä ammattia”, Sari muistelee. Erään yläasteen rehtori innostui asiasta ja Sarille solmittiin oppisopimus elokuusta toukokuuhun. Työt alkoivat saman tien. Työyhteisö otti Sarin vastaan todella hyvin. ”Kannustetaan ja kehtaa kysyä vähän tyhmiäkin”, Sari iloitsee.
”Pääasia on että yrittää, uskoo itseensä ja ymmärtää, että mikään opiskelu ei ole koskaan turhaa. Aina pystyy tavalla tai toisella hyödyntämään oppimaansa.”
Opiskelu oppisopimuksessa tapahtuu pääosin työpaikalla suoritettavan tutkinnon osaamisvaatimuksia vastaavissa tehtävissä. Tämän lisäksi Sari käy Turun AKK:ssa opiskelemassa aina maanantaisin. Aiemmin yliopistossa opiskellut Sari epäröi hakeutumista Turun AKK:hon, mutta kertoo olevansa todella positiivisesti yllättynyt koulutuksesta. Erityisesti hän kehuu opettaja Pauliinaa, jonka kertoo näkevän valtavasti vaivaa opetusmateriaaleihin ja luovan hyviä keskusteluja opiskelijoiden kanssa. ”Arvostan myös sitä, että Pauliina kuuntelee opiskelijoiden toiveita ja pyytää esimerkiksi ulkopuolisia luennoitsijoita tunneille toiveidemme mukaan”, Sari kiittelee.
Ohjaajille on tarvetta
Sarin työpäivät kuluvat opettajan apuna. Hän kertoo, että työssä yllätti erityisesti se, kuinka koulukulttuuri on muuttunut omista kouluajoista. Nykynuoret käyttäytyvät eri lailla ja vaativat paljon. ”Nuoret elävät suurten paineiden alla ja kaikilla ei ole kunnon tukiverkkoja saatavilla. Nuori ei ehkä saa kotona tukea ja myös kulttuuriset taustat voivat vaikuttaa”, Sari kertoo ja toivoo, että nuoret ymmärtäisivät miten hieno ja ilmainen koulusysteemi meillä on. ”Koulutuksen kautta nuoret avaavat tulevaisuuden oviaan ja opiskelu kannattaa kaikenikäisenä!”.
Sari muistuttaa, että jokaisella meillä on ollut teini-ikä, joka on fyysisesti, henkisesti ja tunnetaitojen opettelun kannalta hyvin raskasta aikaa. Ohjaajana on mentävä nuoren asemaan, oltava läsnä eikä tuomitseva. Sarilla on suuri ja vilpitön halu auttaa nykyajan nuoria. Hän on myös päässyt hyödyntämään työnohjaajapuoltaan ja kannustanut oppilaita ryhmä- ja yksilökeskusteluissa. Sari haluaa työssään auttaa nuoria monipuolisesti, kannustaa heitä eteenpäin ja saada nuoren potentiaalin hyötykäyttöön.
Opiskelu vie aina eteenpäin
Näin jälkeenpäin Sari kertoo tehneensä oikean ratkaisun, kun lähti kokeilemaan uutta alaa. Hän muistuttaa, että mitään ei voi saada, jos ei yritä, eikä ihminen kehity, jollei mene joskus epämukavuusalueelleen. Jos tekee väärän valinnan, voi aina vaihtaa. Pääasia on että yrittää, uskoo itseensä ja ymmärtää, että mikään opiskelu ei ole koskaan turhaa. Aina pystyy tavalla tai toisella hyödyntämään oppimaansa. ”Uuden oppiminen on kivaa, kun vaan löytää oman juttunsa!”, Sari kannustaa.